Hirvasojan luontopolku

Hirvasoja on yksi Paimionjoen suurimmista sivuhaaroista. Sen valuma-alue on 32 km². Hirvasoja laskee Paimionjokeen Hirvaksen kylässä Marttilassa, josta se jatkuu Siutilan kylän kautta Kosken kunnan puolelle, jossa sen alkulähteet sijaitsevat.

Hirvasoja on Hirvaksen ja Siutilan peltoalueen luonnontilaisin osa, jossa on vielä näkyvissä perinteistä hakamaata katajikkoineen, harvassa kasvavine mäntyineen ja kuusineen ja erilaisine lehtipuineen ja pensaikkoineen sekä   luonnonniittyineen, joita on laidunnettu vuosisatojen ajan. Laidunnus loppui useimmissa paikoissa Hirvasojan varrella 1970-luvulla, mutta se on jatkunut parissa paikassa vielä viime vuosiin asti. Kun laidunnus on loppunut, kasvillisuus on rehevöitynyt ja kukkakedot ovat vähitellen hävinneet mm. koiranputken, ohdakkeiden ja nokkosen tieltä. Hirvasojan yli kulki myös lukemattomia peltoteitä, jotka ovat nyt umpeutuneet ja sillat lahonneet. Lehmät ja mullikat tuotiin laitumille kesän alussa ja ne saivat olla laitumella syksyyn asti. Juomavetensä ne saivat Hirvasojasta ja ruokansa Hirvasojan rinteiltä. Nykyään Hirvasojan rinteet ovat pusikoituneet ja niitä pidetään käyttämättöminä joutomaina. Paikoitellen niihin on istutettu tiheitä läpitunkemattomia kuusikoita tai paremmin perinteiseen kasvillisuuteen sopivia männiköitä ja koivikoita, joita ensin jyrsijät ja sitten peurat ovat harventaneet ja joihin räkättirastaiden pudottamista siemenistä on kasvanut punaherukoita, tuomia ja pihlajia aluskasvillisuudeksi. Yksi tällainen istutettu mänty- ja koivumetsä sijaitsee Hirvasojan suulla paikalla, johon on perustettu Hirvasojan suun ja Paimionjoen Markulan kosken väliin luonnon monimuotoisuusalue, jonka nimi on Kukonharja. Viime vuosina Hirvasojan varteen on myös tullut tammentaimia oravien tuomista terhoista.

Hirvasojan poluista on merkattu kaksi. Toinen polku lähtee Hirvaksen vanhasta 1930-luvulla perustetusta Hirvaksen kaupasta, jonka nimi on nykyään Villa Voittola, itään päin Hirvasojan Härkätien puoleista rantaa ja pellonpiennarta seuraten. Sen alussa on koski, jossa on myllyn raunioita. Välillä polku kulkee vanhoja polkuja pitkin rantapusikoiden läpi entiselle Paltanpään tielle, jota pitkin pääsee takaisin Suomen vanhimmalle tielle Härkätielle, jota pitkin pääsee takaisin Hirvaksen kaupalle, jonka pihalla on pieni pysäköintialue käytössä kaupan aukioloaikoina. Polun loppupäässä on myös pieni entisestä padosta muodostunut koski ja istutettu koivikko, jonka keskellä on ketokasvillisuutta kummulla. Polun keskikohdasta pääsee Härkätielle kävelemään myös vanhaa peltotietä pitkin. Polkua on laajennettu rakentamalla talkoilla vuonna 2014 uusi kävelysilta entisen Paltanpään tien sillan kohdalle, jolloin polkua pitkin pääsee Hirvasojan toiselle rannalle, josta voi jatkaa peltoteitä pitkin Lehtisen pajan kautta Härkätielle, josta lähtee toinen lyhyt merkattu polku, joka vie Kukonharjan kautta Markulankoskeen. Luontopolulle voi lähteä myös Ollilan Seurantalolta Härkätietä pitkin Kukonharjalle ja edelleen Hirvaksen kauppaan Härkätietä pitkin, jolloin ohitetaan myös autokorjaamo ja Hirvaksen entinen koulu, joka oli käytössä 1930-luvulta vuoteen 2000. Lähistöllä sijaitsee myös Paimionjoen yli Maunulaan menneen sillan rauniot. Siltaa käytettiin vuoteen 2000 asti ja vuonna 2010 se hajotettiin. Hirvaksen kylä sijaitsi ennen jokitöyräällä. 1800-luvun alkupuolella kylä paloi ja kylän talot siirrettiin hajalleen Härkätien varteen. Hirvaksen kylän paikalla on enää yksi Aliherneen tilan lato.

Ollilan seudun kylätoimikunta aikoo jatkossa hakea rahoitusta Hirvasojan luontopolun kehittämiseen Marttilan Nuorisoseuran kanssa.

Hirvasojan hakamaat jatkuvat Hirvakselta Siutilan kylään, jossa sijaitsee 10-tien takana vanhan päältä tiheän mutta alhaalla helposti kuljettavan luonnontilaisen kuusimetsän keskellä komea kivikkoinen koski, jossa on erillinen saari ja vanha raunioitunut kivisilta. Alueella on kuljettavia polkuja ja peltoteitä ja vieläkin laidunnettu niitty, jossa on kesäisin luomutilan mullikoita.